Päivänkorento elää kuoriuduttuaan yleensä vain päivän. Jotkut meistä ihmisistä taas kuvittelevat olevansa ikuisia, jos ei muuten, niin maineensa kautta. He pyrkivät julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Julkisuus on heille itsetarkoitus, ei jotain, joka tulee oikeiden saavutusten ja tekojen sivutuotteena. Nykyisin ”tosi-tv:n” ja sosiaalisen median aikakaudella julkisuutta on helppo hankkia. Maine tosin voi olla kyseenalaista, mutta joidenkin mielestähän kaikki julkisuus on hyvästä. Siksipä ei ole väliä, nolaatko itsesi tv:ssä vai kirjoitatko törkyä somessa, tai tubetatko tyhjänpäiväisyyksistä (YouTubessa toki jyvät erottuvat akanoista aika helposti), kunhan vain pysyt ajankohtaisena. Mutta veikkaisin, ettei kovin moni muista heitä sen jälkeen, kun julkisuus kohun ympärillä laantuu. He ovat julkisuuden päivänkorentoja.
Tosi-tv on mielestäni oikeaa tyhmyyden ylistystä. Se on kaikkea muuta kuin totta. Se on käsikirjoitettua höttöä, jonka tarkoitusta en ymmärrä. Tässäkin genressä on toki poikkeuksensa, mutta pääosin se vain tuntuu esittelevän ihmisiä, jotka haluavat tulla kuuluisiksi tarjoamatta mitään vastineeksi – paitsi jos itsensä nolaamista tai toisten mollaamista ei oteta lukuun. Tosi-tv tekee viihdettä ilkeydestä. Some elää suurelta osin ilkeydestä. Myös YouTubessa on helppo levittää ilkeyttä ja vihaa. Miksi haluamme olla ilkeitä toisillemme ja vielä rehennellä sillä julkisesti? ”Mayflies” on varsin poikkeava muista biiseistä, mitä olen kirjoittanut. Se on ensimmäinen biisi jonka olen tarkoituksella tehnyt jonkun muun laulettavaksi. Yritin ensimmäistä kertaa asettua jonkun toisen asemaan laulajana ja ihmisenä. Olin tästä syystä hyvin epävarma itsestäni, kun aloin tehdä Mayfliesia. Onko se tarpeeksi hyvä, onko laulumelodian sävelkorkeus sopiva, onko biisin aihe sopiva, jne. Kun sitten soitin demon ensimmäistä kertaa Soilalle, hänen reaktionsa hämmensi minua. En ollut varma, oliko hän tyrmistynyt vai hyvillään. Onnekseni kyse oli jälkimmäisestä. Soilan tulkinta biisistä on mielestäni uskomattoman upea, joten onnistuin kai tavoittamaan laulussa jotain joka resonoi hänen persoonansa kanssa.
Hewey – Fragile Dream