Lauluntekijälle yksi pahimmista hetkistä on se, kun inspiraatio yllättäen katoaa. Olen itsekin kokenut sen muutaman kerran. Olo on tyhjä ja outo, kun on tottunut siihen, että päässä soi lähes taukoamatta musiikillisia ideoita. Toki suurin osa noista ideoista on täysin kelvottomia, mutta se hiljaisuus, mikä ideoiden tauottua tulee, on ainakin minulle sietämätöntä. Inspiraation palaaminen taas on todella riemastuttava hetki. Monesti kuivan kauden päättää joku uusi ja kiehtova kokemus, toisinaan taas joku tapahtuma, joka jättää jäljen sieluun. Yleensäkin siis (elämän)kokemuksilla on suuri merkitys inspiraation syntyyn. Ilman elämyksiä, seikkailuja, takaiskuja ja pettymyksiä tuskin syntyy inspiraatiotakaan, koska ei ole tunnereaktioita joista ammentaa virtaa inspiraatiolle. Eikä kaiken aina tarvitse olla suurta, monesti pienissä hetkissä on suuren inspiraation siemen. Itselläni tällaisia ovat olleet esim. elokuvat tai jokin lauseenpätkä tekstissä. Mutta pääasiallisesti elämänkokemus on se pulppuava lähde, mistä minä ammennan inspiraationi. Siksi Unfinished Song kehottaakin tarttumaan hetkeen, hankkimaan rohkeasti erilaisia kokemuksia ja olemaan mieleltään avoin. Silloin voi nähdä jotain edistyksellistä, uutta ja kaunistakin…tai sitten vanhaa, taantumuksellista ja rumaa. Kaikki nämä voivat kuitenkin kirvoittaa inspiraation tehdä jotain, olipa se sitten musiikkia, maalaamista, kirjoittamista tai näkemyksiä siitä, miten maailmasta voisi tehdä paremman. Meidän jokaisen laulu on vielä päättymätön, se katkeaa vasta kuolemaan. Ja joidenkin meistä laulut muistetaan vielä kuoleman jälkeenkin.
Hewey – Fragile Dream