Mayflies – Biisin tarina

Päivänkorento elää kuoriuduttuaan yleensä vain päivän. Jotkut meistä ihmisistä taas kuvittelevat olevansa ikuisia, jos ei muuten, niin maineensa kautta. He pyrkivät julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Julkisuus on heille itsetarkoitus, ei jotain, joka tulee oikeiden saavutusten ja tekojen sivutuotteena. Nykyisin ”tosi-tv:n” ja sosiaalisen median aikakaudella julkisuutta on helppo hankkia. Maine tosin voi olla kyseenalaista, mutta joidenkin mielestähän kaikki julkisuus on hyvästä. Siksipä ei ole väliä, nolaatko itsesi tv:ssä vai kirjoitatko törkyä somessa, tai tubetatko tyhjänpäiväisyyksistä (YouTubessa toki jyvät erottuvat akanoista aika helposti), kunhan vain pysyt ajankohtaisena. Mutta veikkaisin, ettei kovin moni muista heitä sen jälkeen, kun julkisuus kohun ympärillä laantuu. He ovat julkisuuden päivänkorentoja.

Tosi-tv on mielestäni oikeaa tyhmyyden ylistystä. Se on kaikkea muuta kuin totta. Se on käsikirjoitettua höttöä, jonka tarkoitusta en ymmärrä. Tässäkin genressä on toki poikkeuksensa, mutta pääosin se vain tuntuu esittelevän ihmisiä, jotka haluavat tulla kuuluisiksi tarjoamatta mitään vastineeksi – paitsi jos itsensä nolaamista tai toisten mollaamista ei oteta lukuun. Tosi-tv tekee viihdettä ilkeydestä. Some elää suurelta osin ilkeydestä. Myös YouTubessa on helppo levittää ilkeyttä ja vihaa. Miksi haluamme olla ilkeitä toisillemme ja vielä rehennellä sillä julkisesti? ”Mayflies” on varsin poikkeava muista biiseistä, mitä olen kirjoittanut. Se on ensimmäinen biisi jonka olen tarkoituksella tehnyt jonkun muun laulettavaksi. Yritin ensimmäistä kertaa asettua jonkun toisen asemaan laulajana ja ihmisenä. Olin tästä syystä hyvin epävarma itsestäni, kun aloin tehdä Mayfliesia. Onko se tarpeeksi hyvä, onko laulumelodian sävelkorkeus sopiva, onko biisin aihe sopiva, jne. Kun sitten soitin demon ensimmäistä kertaa Soilalle, hänen reaktionsa hämmensi minua. En ollut varma, oliko hän tyrmistynyt vai hyvillään. Onnekseni kyse oli jälkimmäisestä. Soilan tulkinta biisistä on mielestäni uskomattoman upea, joten onnistuin kai tavoittamaan laulussa jotain joka resonoi hänen persoonansa kanssa.

Hewey – Fragile Dream

Biisi Spotifyssä

Lockout (White & Blue) – Biisin tarina

White & Blue viittaa tässä biisissä Suomen lipun väreihin. Lockout taas ulkopuolelle sulkemiseen. Sanan varsinainen tarkoitus on työsulku, eli työnantajapuolen painostuskeino työtaistelun aikana. Tämän voi kuitenkin käsittää monitahoisemmin. Valtio on tavallaan kansalaistensa työnantaja, kansalaiset taas työntekijöitä. Demokratia on työtämme. Edellisen hallituksen aikana aloin kuitenkin kokea, että tiettyjä kansalaisryhmiä ollaan sulkemassa ulos yhteiskunnasta ja demokratiasta. Eräät tahot haluaisivat heikentää työehtoja ja sosiaaliturvaa siten, että orjuus olisi lähes palautettu voimaan ja he voisivat poimia kirsikat kakun päältä. Toiset tahot taas haluaisivat määritellä, mitä on suomalaisuus ja kuka voi olla suomalainen. Heillä tarkoitus pyhittää keinot, joihin kuuluvat mm. kaikenlaiset salaliittoteoriat ja valeuutiset. Vanhoja, jo umpeutuneita sisällissodan aikaisia haavoja revitään auki ja jakolinjoja luodaan uudestaan. Tarkoitus on saada se toinen puoli demonisoitua, että ”vihollinen” olisi helpompi kohdata epäinhimillisenä olentona eikä maanmiehenä tai -naisena (tai muunsukupuolisena). Koti, uskonto ja isänmaa olisivat se pyhä kolminaisuus, jotka määrittäisivät kansaa. Eli kärjistettynä naiset nyrkin ja hellan väliin, homot (ja muut ei-heterot) kaappiin tai keskitysleirille ja ei-kristityt (= kaikki, jotka eivät ole protestantteja) pois maasta tai myös keskitysleirille. Tämä ei ole minun Suomeni, tämä on natsidystopia. Suomi on lähes koko itsenäisyytensä ajan ollut tasa-arvon eturintamassa. Siksi valkoinen ja sininen ovat aina edustaneet minulle vapautta ja tasa-arvoa, solidaarisuutta ja empatiaa. Ja haluan, että ne edustavat näitä arvoja jatkossakin. Siksi en halunnut tehdä Lockoutista äärimmäisen synkkää, vaan halusin, että se uhmaa käsittelemiään aiheita myös musiikillisesti. Voit siis halutessasi vaikka tanssia vihaa ja vääryyttä vastaan, tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta.

Hewey – Fragile Dream

Biisi Spotifyssä

Lockout (White & Blue) – Story Behind the Song

White & Blue are the colours in the flag of my home country, Finland. Lockout, in turn, is a means of an employer to pressure their employees during an industrial action. They literally lock their employees out. In the context of Lockout (White & Blue), the state is the employer and the citizens are the employees. Democracy is our work. During the previous government in Finland (2015-19), I began increasingly to feel that some groups of people were being locked out of the society. Some parties want to weaken working conditions and social security in a way that nearly would bring back the slavery. Some other parties want to define Finnishness and who can be Finnish. For them the end justifies the means, which include conspiracy theories and fake news, etc. Old, already healed wounds of the Finnish civil war were being ripped open and the dividing lines were being created again. Their purpose is to demonize the ‘enemy’ so it would be easier to face them as inhuman creatures, rather than compatriots. Home, religion and fatherland would be the ‘holy trinity’ defining the nation. To exaggerate by generalizing: in their opinion, women’s place should be between fist and stove, gays (and other ‘non-straight’) should be in the closet or in the concentration camp, and non-Christians (= non-protestants in this case) should be out of the country or in the concentration camp, too. This is not my Finland, though. This is a Nazi dystopia. Finland has been at the forefront of the fight for equality for most of its independence. This is why for me white and blue have always represented freedom, equality, solidarity and empathy. And I want them to remain this way. This is also why I didn’t want to make Lockout sound too gloomy; instead I wanted it to musically confront the topics it deals with. So you can even dance against hate and injustice, for equality and tolerance if you want.

Hewey – Fragile Dream

Spotify

Levyarvostelu – desibeli.net – Mika Roth

Mika Rothin arvostelu Dance While the World Is Burning – albumista on julkaistu desibeli.net verkkojulkaisussa.

Lue koko arvostelu TÄÄLTÄ

Albumi Spotifyssä KUUNTELE

Melodiset kehykset ja melankoliset lyriikat värittävät etenkin albumin alkupuolta, mutta vaikka demokratiasta on jäljellä hetkittäin ainoastaan tuhkat, saa ryhmä nostatettua fiiliksiä kuin Springsteen E-Street Bandeineen konsanaan. Levy valaakin uskoa tulevaan, jos nykyhetkestä onkin vaikea löytää positiivisia puolia. Niinpä kun Unfinished Song sulkee kiekon coldplaymaisissa tunnelmissa, jää kaikesta miellyttävä jälkimaku.

Mika Roth

4/5

Standing at the End of the World – Story Behind the Song

This song was born out of my awakening to the ongoing climate catastrophe and increasing pollution. The year was 2004. I realised the greed of humankind has caused all these problems and we haven’t even reached the pinnacle of overspending yet. Multinational corporations grind profit at the expense of our globe, and at an ever-increasing pace. They control the consumption habits of the masses, make us want products we don’t even need. “I consume, thus I am” seems to be the motto. At the same time – while millions live in extreme poverty and misery – the owners of these giant corporations amass their wealth even though they couldn’t use it all should they live forever. These grim thoughts mixed in my head with images of “The Restaurant at the End of the Universe”, 2nd book in “The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy” trilogy in five parts, written by Douglas Adams. In the book, the cream of the universe gathers to watch the end of the universe to the restaurant which is permanently anchored in time just before the zero hour. While watching the end of everything from the safe distance, they are served delicacies from around the galaxy.

In the song, the narrator watches as the super-rich flying in the bubble of superabundance have gathered to feast above the dead Earth. They can’t go outside because the air is too poisonous. Somewhere down on the surface they see some neon lights still flickering, maybe Las Vegas or something similar, who knows. This is the end product of all end products: the dead planet. But fate has its say on the matter: the bubble crashes to the ground, breaking to pieces. There is no longer any use for money as there are no one left able to fix the bubble. Eventually, the rich have the same fate as the others. There are no oceans anymore but they drown in the ocean of greed which they themselves created.

We all must do our part if we are going to save our environment, our FUTURE. But responsibility cannot be imposed on a bunch of activists; it must be on those who have the real power. They must act now and provide us with conditions to operate on a sustainable basis. There is no economy on a dead planet.

Hewey – Fragile Dream

Spotify

Standing at the End of the World – Biisin tarina

Tämä biisi syntyi havahtumisestani meneillään olevaan ilmastokatastrofiin sekä maapallon saastumiseen. Vuosi oli 2004. Tajusin, että ihmisen ahneus on aiheuttanut kaikki nämä ongelmat, eikä ylikulutuksen huippua ole vielä edes saavutettu. Ylikansalliset suuryritykset jauhavat voittoa maapallomme kustannuksella yhä kiihtyvällä tahdilla ja samalla ohjailevat suurten massojen kulutustottumuksia, saavat meidät haluamaan tuotteita, joita emme edes tarvitse. ”Kulutan siis olen” tuntuu olevan mottomme. Samalla näiden suuryritysten omistajat kasvattavat omaisuuttaan, jota he eivät ehtisi käyttää vaikka eläisivät ikuisesti, kun taas miljoonat elävät äärimmäisessä köyhyydessä ja kurjuudessa. Näihin synkkiin ajatuksiin päässäni sekoittui mukaan mielikuvia Maailmanlopun ravintolasta, joka on Douglas Adamsin ”Linnunradan käsikirja liftareille” -kirjasarjan toisen kirjan nimi. Kirjassa galaksin kerma kokoontuu seuraamaan maailmanloppua aikaan hieman ennen h-hetkeä pysyvästi ankkuroituun ravintolaan samalla, kun heidän eteensä kannetaan herkkuja ympäri galaksia.

Biisissä kertoja seuraa sivusta, kuinka omassa yltäkylläisyyden kuplassaan lentävät superrikkaat ovat kokoontuneet viettämään viimeisiä juhlia kuolleen maapallon yllä. Kuplasta ei pääse ulos, sillä ilma on liian myrkyllistä. Jossain alhaalla maan pinnalla välkkyy vielä joitakin neonvaloja, ehkä Las Vegas tai jokin vastaava, kuka tietää. Tämä on se lopputuotteiden lopputuote, kuollut planeetta. Mutta kohtalo puuttuu peliin, ja kupla putoaa maahan särkyen palasiksi. Enää rahoista ei ole hyötyä, koska ei ole enää ketään, joka voisi korjata kuplan. Rikkaille käy lopulta samoin kuin muillekin ennen heitä. Meriä ei enää ole, mutta rikkaat hukkuvat itse luomaansa ahneuden mereen.

Meidän kaikkien täytyy olla mukana, jos aiomme vielä pelastaa elinympäristömme, TULEVAISUUTEMME. Mutta vetovastuuta ei voi sysätä joukolle aktivisteja, vaan niiden joilla on todellista valtaa, täytyy tarttua toimeen ja luoda edellytykset kestävällä pohjalla toimimiseen. Kuolleella planeetalla ei ole taloutta.

Hewey – Fragile Dream

Biisi Spotifyssä